1.3.2008-2010 vuoden loppuun

Miltä sota tuntui?

Veteraanit-näyttely vie sodasta selvinneen pariskunnan kotiin, jonka huoneissa sota yllättäen näkyy ja kuuluu. Sota vyöryy iholle asunnon seinistä ja katosta kuvina, ääninä ja elokuvana. Jos katsot tarkasti, löydät asunnon sisustuksesta ja esineistä runsaasti viittauksia sota-ajan tapahtumiin. Tervetuloa, käy sisään.

Eteinen - sotaan lähtö

Astut kynnyksen yli. Seinät kuiskivat sotaan lähdön tunnelmia. Katsot lipaston peiliin. Se heijastaa huoneen näkymiä - sinut ja lukemattomien sotaan lähteneiden nuorten kasvot.

Keittiön pöydälle on jo katettu lautaset. Istahdat syömään. Lautaset ovat täynnä odotusta, väikkyviä tuokiokuvia rintaman leppoisista hetkistä. Katseesi kiertää keittiön perälle; taistelu on alkanut ja korsu vavahtelee keskityksessä.

"Tammikuun kuudes päivä mää sinne menin, -43. Rintamalla oli silloin hämmästyttävän hiljaista, ei kuulunut mitään ammuntaa. Mää aattelin että ai tämmöstäkös tää sota nyt sitten onkin. Että eihän täällä mitään tapahdu. Eikä mulla mitään semmosta pelon tunnetta ollut, kun ei siellä mitään kuulunutkaan."

Olohuone - hengenvaara

Käyt peremmälle, teet olosi mukavaksi - vai teetkö? Sota vyöryy seiniltä. Vihollinen tulee jo kohti.

"Meistä oikeella hyppi venäläisiä juoksuhautaan. Se yks vartiomies suolas ne siihen. Ampui lippaan, meni hakeen toista. Sillä aikaa niitä oli kymmeniä toisia tulossa siitä samasta piikkilangan aukosta asemiin.

Tämä vartiomies heittäytyi niin kuin kuolleeks siihen niiden venäläisten kaatuneiden sekaan ja ne venäläiset juoksi siitä hänen ylitseen. Sitä mää ihmettelen että se selvis siitä. Se oli kiperä tilanne."

Vessa - haavoittuminen ja kuolema

Horjahdat lattialle. Makaat haavoittuneena ja pommikoneet vyöryvät ylitsesi.

"Luultavasti olin tajuissani. Veivät mut kantamalla joukkosidontapaikalle, ja siitä sitten autolla kenttäsairaalaan. Siellä ne sit pisti mut pöydälle. Hengitys kulki suoraan haavasta ja se piti pahaa ääntä.

Ne leikkas sen sirpaleen siitä. Ja ne sanoi että kyllä sen mies kestää, ne sanoi ettei ne kerkiä siinä mitään puudutuksia tekemään, enkä minä siinä oikein mitään tuntenutkaan. Sitten kun vähän aikaa kului niin ne kivut oli kovat."

Televisiohuone - sota loppuu

Päätät jäädä hetkeksi televisiota katsomaan. Ohjelma kertoo menetetystä Karjalasta. Sota on päättynyt.

 "Rauhan tultua venäläiset tuli perässä ja me kävellä lopsuteltiin eellä, luovutettiin aluetta. Venäläiset määräsi vauhdin, että millä nopeudella piti lähtee.

Sieltä tultiin tänne Keski-Suomeen päin. Ne tuli ite tankeilla ja meillä oli hevoset ja monot vaan. Ne ajo tankeilla ja panssarivaunuilla perässä. Ja meinas tulla kantapäille. Mutta ei ne ampunu, niin paljon niillä oli kuria. Sillä lailla tultiin tähän nykyselle rajalle asti."

Makuuhuone - sopeutuminen

Päivä on ottanut voimille. Kävisitkö jo lepäämään? Mutta ne unet vaivaavat välillä. Vai vieläkö täyttäisit ristikoita?

 "Ensimmäinen tunne oli semmonen tyhjyyden tunne. Ku mä olin nuorena miehenä 18-vuotiaana mennyt sotaan, ja sitten olin ollut yli kolme ja puoli vuotta armeijan leivissä, mistään ei tarvinnut pitää itte huolta, armeija piti kaikesta, ruuasta ja vaatteista, aseistakin huolen. Sitten tuli semmonen että mitäs täs nyt tehään? Nythän täs täytyy ite ruveta ajattelemaan, elämää eteenpäin. Se oli niinku ensimmäinen tunne se, että mitäs täs nyt alotetaan."

Näyttelyssä sota-ajan kokemukset kuullaan veteraanien omin äänenpainoin. Aikojen saatossa suhtautuminen veteraaneihin on vaihdellut: toisinaan heitä on kohdeltu sankareina, toisinaan taas vastassa on ollut ankaraa arvostelua. Tässä näyttelyssä tekijät eivät ole halunneet ennalta määritellä tulokulmaa aiheeseen, vaan veteraanit näyttäytyvät yksilöinä, jotka ovat kokeneet sodan kukin omalla tavallaan ja suhtautuvat sotaan ja viholliseen eri tavoin.Aloite hankkeeseen tuli suoraan veteraaneilta. Se käynnistyi vuonna 2004, kun G.A. Serlachius -museo haastatteli yhdessä Mäntän, Kuoreveden ja Vilppulan sotaveteraanien perinnetoimikunnan kanssa 144 sotaveteraania, sotainvalidia, lottaa sekä kotirintamalla sodan kokenutta henkilöä. Jopa näyttelyssä kuultavien kertomusten esittäjät ovat veteraaneja. Näyttelyn spiikit valmistuivat Kaija Juurikkalan ohjauksessa Kyyhkylän kuntoutuskeskuksessa.

Veteraanit-näyttely nähdään museossa kahdessa kerroksessa. Veteraanipariskunnan kodin lisäksi museon toisessa kerroksessa kohdataan omaisen kuoleman tuoma suru. Lesken suru, orvon ikävä kertoo seitsemän lesken ja kolmen orvon kokemukset läheisen menehdyttyä sodassa.

Näyttelyn yhteydessä tehtiin elokuva Jos... Siinä historiaa kirjoitetaan leikitellen uudestaan. Elokuvaa esitetään museon auditoriossa.