Kotkan siipien suojassa

Perusnäyttelymme Kotkan siipien suojassa kertoo elämästä pienellä paikkakunnalla, joka on aina sykkinyt tehtaan koneiden tahtiin.

Paperitehtaan piipun juurella tutustutaan patruunoiden ja työläisten arkeen ja juhlaan. Näyttely johdattelee työhönoton kautta konttoriin, metsään ja tehtaalle, työkavereiden ja liike-elämän pariin.

Tehdas ei jalostanut pelkästään paperia, vaan myös arkkitehtuuria, taidetta ja koko yhdyskuntaa vaikuttaen ihmisten askelissa syntymästä hautaan saakka.

Näyttely liikuttaa ajassa vuorovaikutteisen näyttelytekniikan avulla ja vie tapaamaan ihmisiä keskellä kuohuvaa historiaa ja arjen sattumuksia. Tartu luuriin ja käännä rattia: valitse itseäsi kiinnostava kohde ja kallista korvasi tarinoille. Tutustu puhuviin puuihmisiin, testaa taitosi 1900-luvun alun yritysjohtajana tai kurkista luukuista Serlachiuksen valtakuntaan.

Apteekkari G.A. Serlachius tuli vuonna 1868 Mänttään perustaakseen sinne puuhiomon. Paperimassan tekeminen puusta oli aikansa huipputeknologiaa, ja toivo nopeasta rikastumisesta veti liikemiehiä kaikkialla Suomessa koskien ääreen.
Serlachiukselle Mäntän tehtaat tuottivat enemmän huolia kuin rahaa. Mäntälle tehtaan perustaminen oli kuitenkin sen siihenastisen historian tärkein tapahtuma. Paikkakunnasta kehittyi vähitellen tyypillinen suomalainen paperiteollisuustaajama, jossa elettiin yhtiön ehdoilla ja yhtiön kotkan siipien suojassa.

Serlachiukset pysyivät yhtiön johdossa neljä miespolvea ja mänttäläiset kasvoivat sukupolvi toisensa jälkeen tehtaan miehiksi ja naisiksi. Samalla yhtiö kasvoi: ostettiin Tako Tampereelta, Kankaan paperitehdas Jyväskylästä, Kolhon saha ja monia muita tehtaita eri paikkakunnilta. Mäntästä tuli valtakunnallisen metsäteollisuuskonsernin keskus.

Gösta Serlachiuksen rakentaessa 1930-luvulla yhtiölleen uutta pääkonttoria haluttiin kuitenkin kertoa nimenomaan yhtiön syntyajoista maalauttamalla konttorin keskeisimpään tilaan friisi, jossa kerrottiin patruunan saapumisesta, puuhiomon rakentamisesta ja tuotannon ja kaupankäynnin alkamisesta.

Friisin maalannut taiteilija Lennart Segerstråle antoi tehtaiden perustamiselle työssään myyttisiä sävyjä korostamalla patruunan päättäväisyyttä ja hänen työmiestensä sitkeyttä vaikeissa olosuhteissa.

Miksi G.A. Serlachius tuli juuri Mänttään? Häntä veti paikkakunnalle kolme asiaa: energia, raaka-aine ja työvoiman saatavuus.

Mäntässä oli halvahko koski, johon Serlachiuksen rahat riittivät, paljon halpaa puuta hiokkeen tekoon ja riittävästi maalaisväestöä, jonka parista voitiin värvätä hiomoon työntekijöitä. Näistä eväistä syntyi mänttäläinen teollisuus.

Huoneen installaatiossa esittäytyvät Mäntän teollisuuden lähtökohdat.

Kuvittele hetkisen, että olisit itse tullut joskus 1950-luvulla Mäntän tehtaille työnhakuun.

Jos yhtiö olisi päätynyt ottamaan sinut töihin, olisit ensimmäiseksi saanut selailtavaksi pienen kirjasen Tervetuloa Mäntän tehtaille. Sen päähenkilö "Matti Mänttäläinen" olisi kertonut sinulle kaiken oleellisen yhtiöstä ja Mäntästä.

Huoneen mekaanisten multimedia-asemien avulla voit tutustua siihen, miten Matti Mänttäläinen aikoinaan perehdytti uusia mänttäläisiä yhtiön tavoille.

Lisäksi huoneessa voi tutkia, miten puu jalostuu paperiksi, sekä ihailla taideteosta, jonka esikuvana on ollut ensimmäinen mänttäläista voipaperia tuottanut paperikone.

Suuri osa mänttäläisistä perheistä on perinteisesti saanut toimeentulonsa G.A. Serlachiuksen perustamalta yhtiöltä. Mänttäläiset ovat tehneet töitä yhtiön metsissä, tehtaissa, konttoreissa, laboratorioissa ja myyntitiskien ääressä. Samankaltaista työtä on tehty yhtiön muilla tehdaspaikkakunnilla Tampereelta Jyväskylään ja Kolhoon.

Työn kuva on vaihdellut eri aikoina. G.A. Serlachiuksen ajalla työ opittiin yleensä käytännössä ilman sen kummempaa opiskelua. Myöhemmin eri tehtävissä vaadittavat tiedot ja taidot alkoivat vaatia enemmän ja enemmän koulutusta.

Myös työvälineet ovat kehittyneet. Teollistumisen läpimurtovaiheessa erilaiset koneet, laitteet ja apuvälineet olivat isoja, kömpelöitä ja vaarallisia. Myöhemmin tekninen kehitys on muovannut niitä paljon enemmän työntekijän tarpeiden mukaisiksi.

Huoneen installaatioissa tutustutaan metsäteollisuuskonsernin työtekijöilleen tarjoamiin monenlaisiin työtehtäviin sekä nähdään erilaisia vanhoja ja uudempiakin työkaluja.

Insinöörejä, työnjohtajia, konttoristeja, koneenhoitajia, sellunkeittäjiä, lajittelijoita, metsureita, rakennusmiehiä, porttivahteja, juoksupoikia - Mäntässä ja yhtiön muilla tehdaspaikkakunnilla on työskennellyt monia erilaisia töitä tehneitä ihmisiä.

Huoneessa kuulemasi tarinat on dramatisoitu, mutta ne perustuvat monilta osin todellisiin ihmiskohtaloihin.

Seinällä näkemäsi ihmiskohtalot sen sijaan ovat todellisia. Mänttäläisten ja muiden Serlachius-yhtiön palveluksessa olleiden suomalaisten elämäkertoja on taltioitunut mm. Tehdas ja me -lehden palstalle "yhtymän perhekuulumisia", jolla esiteltiin merkkivuosiaan täyttäneitä yhtiön miehiä ja naisia.

Suomen metsäteollisuuden historiassa perheyrityksillä on keskeinen sijansa. Patruunat pyrkivät kasvattamaan pojistaan seuraajiaan ja luovuttivat mielellään työnsä tulokset omille jälkeläisilleen.

Myös G.A. Serlachius Oy oli perheyhtiö: vaikka johtajat vaihtuivat, johdossa oli aina Serlachius. Mänttäläisille Serlachiukset olivat pitkään paitsi yhtiön myös yhteisön johtavia hahmoja.

Neljä Serlachiusta - G.A., Gösta, R. Erik ja Gustaf - johtivat kukin yhtiötä oman aikansa hengessä. Heidän ja heidän johdossaan olleiden ihmisten työn tuloksena pienestä puuhiomosta kasvoi ensin iso paperitehdas, sitten valtakunnallinen metsäteollisuuskonserni. Laajeneminen ja tekninen kehitys johtivat lähes jatkuvaan tuotannon kasvamiseen. Lopulta yhtiö fuusioitui kilpailijansa kanssa maailmanlaajuista tuotantoa ja toimintaa harjoittavaksi jättikonserniksi.

Huoneessa voit tutustua siihen, miten eri Serlachiukset aikoinaan yhtiötä johtivat. Kuulet G.A. Serlachiuksen iloista ja suruista, voit hypätä Gösta Serlachiuksen saappaisiin hänen laajentaessaan yhtiötä, näet miten R. Erik Serlachius moninkertaisti yhtiön tuotannon ja kuulet, miten yhtiö fuusioitiin Gustaf Serlachiuksen ajalla.

G.A. Serlachius Oy:n Mäntässä elettiin aina - katsantokannasta riippuen - joko tehtaan valossa tai varjossa.

Tehtaiden keskeinen asema, patruunoiden patriarkalismi ja yhtiön sosiaalinen toiminta johtivat siihen, että mänttäläinen yksilö oli yhtiön kanssa tekemisissä lähes kaikilla mahdollisilla elämänalueilla. Historiallisista syistä yhtiö hoiti myös monia normaalisti kunnille tai valtiolle kuuluvia tehtäviä.

Tilanne muuttui vasta 1970-luvulla, jolloin yhtiö alkoi pyrkiä järjestelmällisesti eroon yhteisöllisistä velvollisuuksistaan.

Huoneeseen on rakennettu jättimäinen "joulukalenteri", jonka luukkujen takaa avautuu Mäntän yhteiskunnallinen historia.

Mäntässä paperintuotanto ja normaali elämänmeno on keskeytynyt sotien vuoksi kolme kertaa: 1918 sisällissodan, 1939-1940 Talvisodan ja 1941-1944 jatkosodan vuoksi.

Vaikka itse sotiminen on pääosin tapahtunut muualla, kriisikaudet ovat vaikuttaneet paikkakunnan oloihin monin tavoin. Miesten ollessa sotimassa naiset ovat ottaneet vastuuta tehtaiden pyörittämisestä, ja tehtaiden tuotantoa on suunnattu sotatarviketuotantoon.

Huoneen installaatiossa esitellään sota-aikojen vaikutusta mänttäläiseen yhteiskuntaan. Monet esineet sotasaaliista puhdetöihin kertovat sota-ajan arjesta.

G.A. Serlachiuksen ja Gösta Serlachiuksen ajalla ulkomaille pääsivät lähinnä varakkaimmat. He lähtivät matkoilleen niin työasioissa kuin virkistymäänkin.

1960-luvulta alkaen matkustus on demokratisoitunut: myös tavalliset tehtaan työläiset ovat viettäneet lomiaan etelän auringossa.

Samalla Mänttä on vetänyt kävijöitä ulkomailta. Kuuluisat vieraat ovat tuoneet paikkakunnan asukkaiden elämään eksoottisuutta ja väriä.

Huoneeseen on rakennettu viitteellisesti pariisilainen ja mänttäläinen rautatieasema, joiden kautta esitellään matkustavaisten historiaa niin Mäntässä kuin maailmallakin.

Mäntässä on osattu työnteon vastapainoksi myös juhlia.

Patruunoiden ja yhtiön omina merkkivuosina on pidetty näyttäviä juhlatilaisuuksia, ja monia muita kansanjuhlia on järjestetty 1800-luvulta asti. Myöhemmin yhteisten juhlien rinnalle on tullut koko joukko maksullisia viihdetilaisuuksia.

Huoneen installaatiossa voit tutustua mänttäläisten railakkaaseen juhlaperinteeseen. Muistoalbumia selailemalla voit tutkia tarkemmin monia historiallisia mänttäläisiä juhlia.

G.A. Serlachius alkoi 1800-luvun viimeisinä vuosina ostaa Mäntän taloja voidakseen kehittää taajamaa tehtaan tarpeiden mukaisesti. 1900-luvun alussa yhtiö omisti jo lähes kaiken maan Mäntässä ja sen lähialueilla. Kaupungin koko nykyinen keskusta on vähitellen rakennettu yhtiön omistukseen siirtyneille maille.

Kun maa oli yhtiön hallussa se alkoi harjoittaa aktiivista yhdyskuntasuunnittelua. Mäntän tehdasyhdyskunta rakentui pääosin 1910- ja 1920-luvuilla vuorineuvos Gösta Serlachiuksen kaudella. Hän oli erittäin kiinnostunut yhdyskuntasuunnittelusta ja pyrki kehittämään Mäntästä ajan muotiaatteiden mukaisesti ihanteellista tehdasyhdyskuntaa.

Kaavoja Serlachiukselle tekivät hänen luottoarkkitehtinsa - ensin Valther Thomé, sitten W.G. Palmqvist ja loppuvaiheessa Heimo Kautonen.

Huoneessa voit tutustua mänttäläisen yhdyskuntasuunnittelun historiaan.

Mäntän keskeiset rakennukset suunniteltiin ja rakennettiin 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla Gösta Serlachiuksen ja maamme eturivin arkkitehtien yhteistyönä. Mänttää onkin usein kutsuttu nimenomaan Gösta Serlachiuksen luomukseksi.

Serlachiuksen ja hänen arkkitehtiensä yhteistyö oli parhaimmillaan työkumppanuutta ja hankkeiden luovaa ja joustavaa eteenpäin viemistä. Pahimmillaan se oli rakennuttajan tiukkaa puuttumista pienimpiinkin yksityiskohtiin ja arkkitehdin ammattitaidon kyseenalaistamista, mikä usein johti teiden eroamiseen. "Yhtiön arkkitehdin" tuli Serlachiuksen mielestä olla kiinnostunut kaikista työtehtävistä yhdyskuntasuunnittelusta tehdasrakennuksiin, edustustaloihin, asuinrakennuksiin ja pienenpieniin vajoihin.

Huoneeseen rakennetussa arkkitehdin toimistossa voit tutustua Gösta Serlachiuksen ja hänen arkkitehtiensa yhteistyöhön sekä sen hedelmiin.

Rakentaessaan Mänttää Serlachiukset ovat pyrkineet luomaan tehtaan ympärille rakentuvasta taajamasta esteettisesti ja funktionaalisesti toimivaa kokonaisuutta. Erityisesti tehtaan palveluksessa olleiden ihmisten asuinolojen on ymmärretty laajasti kuuluvan yhtiön oman hyvinvoinnin piiriin.

Asuntopolitiikalla on Mäntässä useimmiten jouduttu ratkomaan vakavia ongelmia: paikkakunnalla on kärsitty asuntokurjuudesta, kun kasvanut työvoiman tarve on ylittänyt taajaman asuntotarjonnan. Niinpä asuntokysymyksen ratkaiseminen muodostui yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi yhtiön yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa toiminnassa.

Huoneeseen rakennetussa asuntomessuosastossa yhtiö kertoo asumiseen liitämistään ideoista ja ideologioista.

Mäntästä purettiin erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla useita taajamaan oleellisesti kuuluneita rakennuksia. Kaupunki on muuttanut muotoaan rajusti, kun vanhat talot ovat joutuneet tekemään tilaa uusille.

Keskustelu vanhan kaupunkikuvan kohtalosta käynnistyi Mäntässä 1970-luvulla, kun Asemankulman puutalojen purkamista harkittiin. Tämän jälkeen yleinen mielipide kääntyi vähitellen suojelun kannalta suotuisaksi ja useita uhan alla olleita taloja jätettiin purkamatta ja kunnostettiin.

Huoneessa voit tutustua pienoismallien avulla moniin Mäntästä jo kauan sitten purettuihin taloihin.

Gösta Serlachiuksen rakennuttama Valkoinen talo toimi G.A. Serlachius Oy:n pääkonttorina valmistumisvuodestaan 1934 aina siihen asti, kun yhtiö fuusioitiin Metsäliiton teollisuuden kanssa 1986. Talon suunnittelusta vastasivat arkkitehteinä veljekset Bertel ja Valter Jung sekä rakennuttajan edustajina yhtiön yli-insinööri Warner Silfversparre ja Gösta Serlachius itse.

Rakennus siirtyi Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omistukseen vuonna 2000. Tämän jälkeen se muutettiin museokäyttöön ja avattiin yleisölle toukokuussa 2003.

Huoneessa voit tutustua Valkoisen talon rakennushistoriaan sekä seurata kymmenien talossa eri aikoina töitä tehneiden ihmisten muistoihin.

G.A. Serlachius Oy:n pääkonttorin eli Valkoisen talon "kaikkein pyhin" oli aina talon toisessa kerroksessa sijaitseva huoneiden sarja, jossa työskenteli yhtiön korkein johto.

Huoneet on nyt rekonstruoitu pääosin alkuperäisten huonekalujen avulla Gösta Serlachiuksen aikaiseen olomuotoon. Ensimmäisessä huoneessa istui toimitusjohtajan sihteeri, toisessa toimitusjohtaja itse. Kolmas huoneista toimi johtokunnan kokoontumishuoneena.

Myös huoneiden taidekokoelma on alkuperäinen, niihin alun perin Gösta Serlachiuksen ajalla sijoitettu. Siihen kuuluvat seuraavat teokset:

- Hannes Autere: huonekalujen reliefit
- Marcus Collin: triptyykki Puun kaato, puutavaran kuljetus ja selluloosan lastaus laivaan
- Akseli Gallen-Kallela: C.G.E. Mannerheim
- Alwar Cawén: Tukinuittajat
- Verner Thomé: Gösta Serlachiuksen muotokuva
- Tuntematon taiteilija: kopio Gallen-Kallelan maalauksesta G.A. Serlachiuksen muotokuva
- Emil Wikström: Mäntän tehtaat
- Hjalmar Munsterhjelm: Kauppaneuvos G.A. Serlachiuksen ensimmäinen koti Mäntässä
- Jonas Bergenheim: Mäntän koski

Kun G.A. Serlachius tuli Mänttään, koskikannaksella oli muutamia taloja, myllyjä ja joitakin vuosia aiemmin rakennettu saha. Alkoi kiivas rakentaminen, jonka kuluessa alue muutti muotoaan täysin. Hirrestä rakennetut ensimmäiset tuotantolaitokset korvautuivat jo 1800-luvun lopulta alkaen tiilestä rakennetuilla tehtailla, ja koneiden kasvaessa koskikannas muuttui vähitellen aidatuksi teollisuusalueeksi.

Huoneessa olevien neljän pienoismallin ja niiden yhteyteen asennettujen multimediapisteiden kautta voit tutkia, miltä Mäntän koskikannas näytti vuosina 1873, 1901, 1942 ja 1986.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Perusnäyttelyymme asiasisältöön voit tutustua tarkemmin myös sen verkkoversiossa, joka on sijoitettuna Pirkanmaan teollisuushistoriaa esittelevälle Akseli-sivustolle. Hyppää suoraan Mäntän osuuteen tästä.